Fysiikan kulusta tiedetään, että yksi niistäminkä tahansa kehon ominaispiirteet ovat sen kyky työskennellä, koska jälkimmäinen ei ole mikään muu kuin yhden energian tyypin muuntaminen toiseen (esimerkiksi potentiaalinen kinaaliseen). Tässä tapauksessa on otettava huomioon tunnetuin energiansäästön laki, joka on jo 1800-luvulla muotoiltu M.V. Lomonosov, jonka mukaan energia ei koskaan katoa, se muuttuu vain, on erilainen muoto. Kaikki edellä mainitut kohdat soveltuvat paitsi kiinteisiin kappaleisiin, myös muihin aineisiin, myös sähkövirtaan.
Sähkövirta, kuten on jo kauan todistettu -tämä on varautuneiden hiukkasten suunnattu liike. Ketjun tietyn osan ohella nämä hiukkaset muodostavat sähkökentän, joka tekee työtä. Sähkövirran työ on se määrä energiaa, jota on käytettävä kulun siirtämiseksi tietyn sähköpiirin yli. Samalla kaikki nykyinen työ ei ole hyödyllinen ja tehokas. Melko huomattava osa energiaa kuluu niin, että sähkövaraus voittaa elementaaristen hiukkasten resistanssin johtimessa ja piirin lähteessä.
Sähkövirran työ, jonka kaava, kutenseuraa edellä olevasta tekstistä, A = U • Q, on tärkeä ominaisuus tämän erityyppisen aineen osalta. Tässä kaavassa U esittää potentiaalieroa (jännitettä) piiriosassa ja Q on osion yli kulkevan latauksen kvantitatiivinen ilmaus.
Kuitenkin itsessään sähkövirran työ ei oleolisi erityisen mielenkiintoista, jos tätä työtä yhdistää säännöllisesti ja samaan aikaan kohdennettua lämpöenergiaa ei löydy. Tämän säännöllisyyden löysivät lähes samanaikaisesti kaksi tunnettua fysiikkaa - Lentz ja Jowd Prescott, joten tiedeyhteisön lakia kutsuttiin Joule-Lenzin lain mukaan. Tämän lain mukaan osoittautuu, että tietyssä tilavuudessa vapautuva lämpö (tai teho), kun varautuneet partikkelit virtaavat sen läpi, riippuu suoraan kenttävoimakkuuden tuotteesta tämän jakson läpi virtaavan virran tiheydestä. Tämä laki on erittäin tärkeä sähkön tappiot laskettaessa, kun se välitetään pitkän matkan johtimille.
Sähkövirran työ suorimmillaanon kytketty toiseen tärkeään määrätehoon. Nykyinen fysiikan kapasiteetti ymmärretään muuntamisen kvantitatiiviseksi ominaispiirteeksi ja sähköenergian siirtonopeudeksi. Teho mitataan kilowattitunteina, kun taas sähkövirran työ on jouleina.
Jotta suurin virtalähde saadaantai muusta lähteestä, on otettava huomioon tämän lähteen ominaisuudet ja myös, että sisäisten ja ulkoisten piireiden resistanssien on oltava verrattavissa toisiinsa, muuten kaikki tehdyt työt ylittävät resistanssien eron.
Sähkövirran työ on tärkeinfyysiset ominaisuudet, jotka on otettava huomioon lähes kaikilla teollisuuden aloilla ja tuotannossa ja energian siirtoon pitkiä matkoja.
