On vielä epäselvää, mitä tarina on,mitkä ovat sen ominaisuudet, sen rakenne ja parametrit. Alun perin ns. Tarinat, vihjeet, eepos. He olivat kertomatta, mutta he eivät tienneet jotain vakavasta ja tärkeästä. Mutta koska oli mahdollista kertoa jotain, kuten kaikenlaisia tarinoita ja melko vakavia tarinoita, joilla oli enemmän merkitystä, vähitellen "tarina" sai kirjallisen aikavälin aseman.
Pääasiassa romaani eroaa romaanistajoka on rakennettu tiukasti aikajärjestyksessä. Ei ole mitään kavalluksia, joissa sankari muistuttaa jotain pitkään tai "liikkuu" tuolloin, unia ei myöskään kuvata siellä. Kaikki tapahtumat järjestetään peräkkäin peräkkäin, tiettyä emotionaalista väriä, mutta ei subjektiivista. On myös syytä huomata, että tarinassa on aina vain vähän näyttelijöitä. Mainin tärkeimmät sankarit, heidän lähimmät ystävät ja viholliset mainitaan, ja kaikki muut sekoittuvat taustaan, jossa on tapahtumia.
Jos tarkastelemme tämän termin etymologiaaon mahdotonta antaa yhtä selitystä sille. Eri kertaa kerronta oli sellaisia tai muita teoksia, jotka olivat helposti kapea henkilöiden ympyrä tai olivat julkisia. Yhteisöjen ja heimojen olemassaolon aikana tarinoita pidettiin "hyödyttömiksi" tarinoiksi, jotka voisivat viihdyttää vieraita tai vakuuttaa heikentynyttä lasta.
Jonkin ajan kuluttua tämä folk-genreäluovuus tulee tärkeämmäksi. Kiovan-venäläisen valtion arkistoissa esiintyy "Vanhojen aikojen tarina", missä kronologisessa järjestyksessä kuvataan Rurikovichin dynastian liittyviä tapahtumia.
On helppoa arvata, että sana "tarina"tulee muinaisesta sanasta "tiedä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä on tarina, joka useimmiten kuulostaa ensimmäisestä henkilöstä. Näin ollen sillä on tietty emotionaalinen väri, jotkut tai muut liioittelua tai vähättelyä. Tällaiset tarinat voivat sisältää sarkasmia, pilkkaa jotain tai ihailua. Kerrotaan kuuntelijoille, että kertoja voi tehdä mitään, alkaen sotilaallisista voitoistaan, ja päättyy kampanjaan metsissä harjapuun jälkeen.
Nyt yritetään selvittää, mitätarina modernista kirjallisuudesta, miten se näyttää ja miten se eroaa muista tyylilajeista. Pääsääntöisesti sillä on pieni määrä. Toisin kuin romaani, joka voi käyttää koko kirjaa, tämä kirjallinen muoto sijoitetaan neljännes tällaisesta julkaisusta. Kaikissa tarinoissa on aina todellisuutta, ensimmäisten rivien lukija ymmärtää selkeästi paikan, jossa toiminta avautuu, merkkien aika ja merkit. Täsmällisesti ja selkeästi kuvattu ja tällaisen tarinan loppu. Ei ole paikkaa avoimen finaalin, filosofisen meditaation ja sankarien hengellisten kokemusten kannalta.
Yleensä tarinoiden nimet ovat osittainluonnehtia itse tarinaa. Esimerkiksi B. Polevoyn ”The Story of Real Man” kertoo meille, miten laskuvarjohyppääjä onnistui voittamaan omat vammat, vihollisen ympäristön ja selviytymään.
